Työnhaku on jännä asia. Pitää pyrkiä löytämään itselleen
sopiva työpaikka. Ja pyrkiä kirjoittamaan juuri sellainen työhakemus, että
erottuu edukseen. On hyvä jos on selvillä siitä, mitä yritys hakee, millaista
työntekijää ja millaisilla taidoilla & osaamisella.
Kun on sitten tehnyt hakemuksen ja tarkistanut sen, ja on
varma siitä, että hakemus on hyvin tehty niin sitten sen voi lähettää.
Jos käy niin hyvin, että tulee valituksi työhaastatteluun…on
edennyt työnhakuprosessissa jatkoon. Netissä on ohjeita paljon siitä, miten
työhaastatteluun kannattaa valmistautua. Mutta oma kokemukseni on se, että
vaikka miten työhaastatteluun valmistautuu ja menee se sitten kuinka hyvin tai
huonosti omasta mielestä, voi työpaikan joko saada tai jäädä saamatta. On
käynyt niinkin että olen työhaastattelusta poistunut, kokenut työhaastattelun
menneen huonosti ja saanut silti työpaikan. Ja joskus taas kokenut haastattelun menneen hyvin, saanut ja jäänyt myös työpaikka saamatta.
Olen kohdannut pari kertaa elämässäni sen, että kysytään
joko suorasti tai epäsuorasti perheen suunnittelu asioista. Eli onko ajatellut
hankkia lapsia lähivuosina? Tähän on hyvä sanoa, että ei halua kommentoida.
Ihan vain siksi, että sitä ei saisi edes työhaastattelussa kysyä ja toisekseen,
siihen vain ei tarvitse vastata. On tosiaan kysymyksiä, joita työhaastattelussa
ei saisi edes esittää…ja juuri tämä on yksi niistä kysymyksistä. Olen jopa
kuullut sanottavan, että ne olisi peräti laittomia kysymyksiä, mutta ihan niin ei taida kuitenkaan olla. Joka tapauksessa perheenlisäys
kysymykset ovat niitä kysymyksiä, mitkä eivät työhaastatteluun kuulu.
Työhaastattelussa tulisi kysyä vain niitä asioita, mitkä koskevat itse työn
tekemistä. Työhaastatteluhan on ikään kuin ”neuvottelu” siitä, että onko sopiva
juuri tähän työhön, tähän työtehtävään. Ei tarkoituksena ole selvittää, että oletko
ajatellut hankkia lapsia tai millainen lapsuus sinulla on ollut.
Otin selvää kysymyksistä, joita haastattelussa ei tulisi
kysyä.
Tässä ainakin joitain niistä, mitä ei saisi kysyä:
onko sinulla lapsia? Aikooko lapsia hankkia lähitulevaisuudessa?
Mitä uskontoa edustat? Asutko parisuhteessa? Oletko poliittisesti aktiivinen?
Sen voin omista kokemuksistani sanoa, että olen ollut
sellaisissa haastatteluissa joissa juuri mm.
perheen perustamiseen liittyviä kysymyksiä kysytään ja sitä että elänkö
parisuhteessa vai olenko sinkku. Näitä kysymyksiä kohdatessani haastatteluissa
olen saattanut vastata, samalla toki miettiä viimeistään jälkikäteen, että
miksi moisia kysytään. Viimeistään aikuisiällä minulle valkeni, että
haastattelussa ei tarvitse kysymykseen vastata, mikäli kysymys on sellainen
että sitä ei saisi todellakaan kysyä.
Olin kerran erään nimeltä mainitsemattoman paikan
työhaastattelussa. Olin pyrkinyt valmistautumaan hyvin, käynyt mielessäni läpi
kysymyksiä mitä todennäköisesti kysyttäisiin ja miettinyt toki niihin myös
vastaukset. Ajattelin kaikessa jännityksessäni, että eihän tämä nyt elämäni
ensimmäinen haastattelu ole. Ja vastaavanlaisia ollut, että ei nyt mitään
suuria yllätys-kysymyksiä pitäisi eteen tulla. Saavuin työhaastattelun ajoissa,
mikä on ainakin itselleni ihan päivän selvää jos meinaa työpaikan saada.
Haastattelu oli alusta loppuun erikoinen ja melko alussa minulla tuli hieman
epämiellyttävä olo. Josta aloin epäillä että paikka ei missään tapauksessa olisi minua
varten. Ja lopulta ne asiat mitä hän minulta kysyi tuntui erikoiselta ja
epäasiallisilta. Minulta tosiaan kyseisen työhaastattelun aikana kysyttiin mm.
millainen lapsuus minulla on ollut, aionko hankkia lapsia, millainen perhe minulla on.
Haastattelun jälkeen
haastattelija sanoi, että parin viikon kuluessa soittavat. Vaan eivät
soittaneet, mikä ei kyllä itseäni haitannut ollenkaan.
Minulle jäi kyseisestä työhaastattelusta vain sellainen olo,
että tuhlasin ihan turhaan aikaani. Ja mitä tuli juurikin tähän haastattelu
kysymykseen, että aionko hankkia lapsia? Yritin ohittaa kysymyksen sanomalla,
hieman hymyillen että en mielelläni kommentoi koko kysymykseen mitään. Kyseinen
henkilö kuka minua haastatteli, ei tyytynyt vastaukseeni. Jouduin vastata
kysymykseen. Mikä tuntui minusta todella hölmöltä ja siitä jäi vain paha mieli.
Totesin haastattelijalle että ei ole kohdallani ajankohtainen asia. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisinko
vain voinut poistua kesken haastattelun ja sanoa asiallisesti että en enää
haluakaan paikkaa. Pidin kuitenkin asiallisena sitä, että pyrin osaltani
hoitamaan haastattelun alusta loppuun.
Lähteet:
