Työhaastattelun kielletyt kysymykset & eräs työhaastattelu tarina

Työnhaku on jännä asia. Pitää pyrkiä löytämään itselleen sopiva työpaikka. Ja pyrkiä kirjoittamaan juuri sellainen työhakemus, että erottuu edukseen. On hyvä jos on selvillä siitä, mitä yritys hakee, millaista työntekijää ja millaisilla taidoilla & osaamisella.

Kun on sitten tehnyt hakemuksen ja tarkistanut sen, ja on varma siitä, että hakemus on hyvin tehty niin sitten sen voi lähettää.

Jos käy niin hyvin, että tulee valituksi työhaastatteluun…on edennyt työnhakuprosessissa jatkoon. Netissä on ohjeita paljon siitä, miten työhaastatteluun kannattaa valmistautua. Mutta oma kokemukseni on se, että vaikka miten työhaastatteluun valmistautuu ja menee se sitten kuinka hyvin tai huonosti omasta mielestä, voi työpaikan joko saada tai jäädä saamatta. On käynyt niinkin että olen työhaastattelusta poistunut, kokenut työhaastattelun menneen huonosti ja saanut silti työpaikan. Ja joskus taas kokenut haastattelun menneen hyvin, saanut ja jäänyt myös työpaikka saamatta. 

Olen kohdannut pari kertaa elämässäni sen, että kysytään joko suorasti tai epäsuorasti perheen suunnittelu asioista. Eli onko ajatellut hankkia lapsia lähivuosina? Tähän on hyvä sanoa, että ei halua kommentoida. Ihan vain siksi, että sitä ei saisi edes työhaastattelussa kysyä ja toisekseen, siihen vain ei tarvitse vastata. On tosiaan kysymyksiä, joita työhaastattelussa ei saisi edes esittää…ja juuri tämä on yksi niistä kysymyksistä. Olen jopa kuullut sanottavan, että ne olisi peräti laittomia kysymyksiä, mutta ihan niin ei taida kuitenkaan olla. Joka tapauksessa perheenlisäys kysymykset ovat niitä kysymyksiä, mitkä eivät työhaastatteluun kuulu. Työhaastattelussa tulisi kysyä vain niitä asioita, mitkä koskevat itse työn tekemistä. Työhaastatteluhan on ikään kuin ”neuvottelu” siitä, että onko sopiva juuri tähän työhön, tähän työtehtävään. Ei tarkoituksena ole selvittää, että oletko ajatellut hankkia lapsia tai millainen lapsuus sinulla on ollut.

Otin selvää kysymyksistä, joita haastattelussa ei tulisi kysyä.

Tässä ainakin joitain niistä, mitä ei saisi kysyä:

onko sinulla lapsia? Aikooko lapsia hankkia lähitulevaisuudessa? Mitä uskontoa edustat? Asutko parisuhteessa? Oletko poliittisesti aktiivinen?

Sen voin omista kokemuksistani sanoa, että olen ollut sellaisissa haastatteluissa joissa juuri mm.  perheen perustamiseen liittyviä kysymyksiä kysytään ja sitä että elänkö parisuhteessa vai olenko sinkku. Näitä kysymyksiä kohdatessani haastatteluissa olen saattanut vastata, samalla toki miettiä viimeistään jälkikäteen, että miksi moisia kysytään. Viimeistään aikuisiällä minulle valkeni, että haastattelussa ei tarvitse kysymykseen vastata, mikäli kysymys on sellainen että sitä ei saisi todellakaan kysyä.

Olin kerran erään nimeltä mainitsemattoman paikan työhaastattelussa. Olin pyrkinyt valmistautumaan hyvin, käynyt mielessäni läpi kysymyksiä mitä todennäköisesti kysyttäisiin ja miettinyt toki niihin myös vastaukset. Ajattelin kaikessa jännityksessäni, että eihän tämä nyt elämäni ensimmäinen haastattelu ole. Ja vastaavanlaisia ollut, että ei nyt mitään suuria yllätys-kysymyksiä pitäisi eteen tulla. Saavuin työhaastattelun ajoissa, mikä on ainakin itselleni ihan päivän selvää jos meinaa työpaikan saada. Haastattelu oli alusta loppuun erikoinen ja melko alussa minulla tuli hieman epämiellyttävä olo. Josta aloin epäillä että paikka ei missään tapauksessa olisi minua varten. Ja lopulta ne asiat mitä hän minulta kysyi tuntui erikoiselta ja epäasiallisilta. Minulta tosiaan kyseisen työhaastattelun aikana kysyttiin mm. millainen lapsuus minulla on ollut, aionko hankkia lapsia, millainen perhe minulla on.

Haastattelun jälkeen haastattelija sanoi, että parin viikon kuluessa soittavat. Vaan eivät soittaneet, mikä ei kyllä itseäni haitannut ollenkaan.

Minulle jäi kyseisestä työhaastattelusta vain sellainen olo, että tuhlasin ihan turhaan aikaani. Ja mitä tuli juurikin tähän haastattelu kysymykseen, että aionko hankkia lapsia? Yritin ohittaa kysymyksen sanomalla, hieman hymyillen että en mielelläni kommentoi koko kysymykseen mitään. Kyseinen henkilö kuka minua haastatteli, ei tyytynyt vastaukseeni. Jouduin vastata kysymykseen. Mikä tuntui minusta todella hölmöltä ja siitä jäi vain paha mieli. Totesin haastattelijalle että ei ole kohdallani ajankohtainen asia.  Jälkikäteen olen miettinyt, että olisinko vain voinut poistua kesken haastattelun ja sanoa asiallisesti että en enää haluakaan paikkaa. Pidin kuitenkin asiallisena sitä, että pyrin osaltani hoitamaan haastattelun alusta loppuun.

Lähteet:

http://tyoelamaan.fi/tyonhaku/mita-tyohaastattelussa-saa-ja-ei-saa-kysya/

https://www.pam.fi/wiki/tyohaastattelun-pelisaannot-saako-tyonantaja-kysya-mita-vain.html

http://tyohaastattelu.fi/tyohaastattelu-kielletyt-kysymykset/

Levottoman maanantai päivän kirjoitus

Niinpä niin, onko oikeasti taas kulunut viime kirjoituksestani aikaa? Enpä ole tosiaan hetkeen ollut kovin aktiivinen blogin kirjoittelija. Hieman ajatuksen virtaa, tämän kerran kirjoitukseen. Voisin kirjoittaa vaikka ja mistä, mutta joistain asioista on ehkä ihan hyvä olla kirjoittamatta, tätä kun voi lukea kuka tahansa.
Viimeinen opiskeluvuosi pyörähti elokuun alussa käyntiin, ensi vuonna mun pitäis olla valmis lähihoitaja. Valmis ja valmis, siihen en usko. Niin eihän se musta valmista tee, vaikka kuinka valmistuisin...no joo, nyt tais mennä jo näsäviisastelun puolelle.

Tämä syksyn alku on ollut jokseenkin ahdistavaa. Tuli oltua kesätöissä, mutta onneks pidin edes viikon lomaa ennen, kuin opiskelut taas jatkuivat. Kesä kului liian nopeasti.
Ollut niin mukava kesä, tuli pidettyä toki siis hauskaakin ja tutustuttua uusiin ihmisiin. (Aivan mahtavia ihmisiä!)
Kesä kasvatti mua ihmisenä ja huomasin pystyväni asioihin mihin en uskonut kykeneväni. Lähinnä viittaan tällä kesätöihin joita tein. Kohtasin uusia haasteita, joista selvisin näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni hienosti. En ehkä kokenut olevani kovinkaan arvostettu kesätyöntekijä, mutta ainakin asiakkaat tuntuivat olevan tyytyväisiä...ja eikös se ole pääasia?
Alkuun olin hyvin epävarma siitä mitä pitää tehdä, mutta päästyäni tekemään hoitajan tehtäviä ihan itsekseni, huomasin kyllä osaavani.

Vielä kun kykenisin tekemään koulu juttuja, olisin tyytyväinen. Toisaalta olin viime viikolla erittäin ahkera opiskelija. Viikonloppu oli todella mukava ja pyörii mielessä.....

No eiköhän tämä ollut tässä, vaikka jatkaakin voisin.

Oletko ennakoluuloinen?

Ei ole tullut kirjoitettua blogia pitkään aikaan. Nyt on sitten hieman kirjoitettava, kun tuli sellainen tunne.  Espooseen on ilmeisesti tulossa kehitysvammaisten asuntola. Valitettavasti naapurit ovat yrittäneet kovasti pistää kapuloita rattaisiin, valittamalla hallinto-oikeuteen. Viivästyksen vuoksi kyseinen asuntola valmistunee vuonna 2015. Naapurit ovat vedonneet mielestäni mitä ihmeellisin perustein. Perustelut oli mm. häiritsevä kuljetusliikenne ja asuntojen arvon aleneminen.  Haluttiinpa jopa liito-oravien asuinpaikkaa ”puolustella”

Lähde, linkki: http://www.hs.fi/kaupunki/Naapurit+hylkiv%C3%A4t+vammaisia/a1370663138491

Minusta tämä koko juttu kuulostaa enemmänkin siltä, että ihmiset ovat hyvin ennakkoluuloisia. Kuulostaa omalla tavallaan myös syrjinnältä. Näillä tekosyillähän on niin hyvä verhota se oma ennakkoluuloisuus. Kehitysvammaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, he tarvitsevat vain hieman apua ja tukea selviytyäkseen arjesta.  Kysynpähän vain missä on inhimillisyys? Ja onko vain niin, että erilaisuutta pelkäävät ihmiset eivät hyväksy erilaisia ihmisiä ympärilleen?

Jokaisella on tietty oikeus mielipiteeseensä, mutta on se nyt kumma että kyseiselle asuntohankkeelle on tullut tällainen viivästys. Jokainen voi miettiä sitä omalle kohdalleen: Mitä jos itse olisi kehitysvammainen, kuka tarvitsee apua ja tukea päivittäin? Muuttuisiko sitten ääni kellossa, jos olisikin itse kehitysvammainen? Tai jos oma lapsi, olisikin kehitysvammainen?

Miten olisi vähän avarakatseisempi asenne? =) 

Vanhustenhoito tapetilla

Jonkun verran on ollut nyt viime päivinä tapetilla vanhustenhoito. On mm. mietitty kuka hoitaa, milloin hoitaa missä ja miten. Omaisilla tuntuu olevan kovat sanat sanottavanaan siinä kuinka "nyt meidän äitiä sillä tavoin hoidetaan".
Nämä asiat ovat kuitenkin kiinni ainakin pääosin rerursseista & siitä mikä on Suomen laki. Mutta onko kovinkaan paljon mietitty sitä, että vanhustenhoitoon ei ole kovaa tunkua? Joo-o varmasti lisää henkilökuntaa tarvittaisiin ja varsinkin kun eläkkeelle jääviä olisi. Mutta tosiaan entä jos pian ei ala valmistua alalle uutta väkeä ja jos resurssit eivät riitä?
No miten olisi omaishoitajaksi ryhtyminen? No ei, kun siinä pitää ottaa sitten se vastuu kokonaan siitä isäukosta. On kyllä kovasti varaa valittaa hoidon laadusta, vaaditaan kovasti erikoishuomiota/palvelua omaiselle jne.
Hyvät ihmiset hei, ei siellä vanhustenkodeissa yms.sairaaloissa voida antaa erityispalveluja noin vaan. Iltapalat  on kaikkille samat ja samaan aikaan. Hoitajat tekevät varmasti parhaansa työssään.
Ei kai kukaan asiakas kaupan kassallakaan tule kenellekään kassalla työskenlevälle sanomaan,
että "ei mutku, mun tulis saada tää maito paljon halvemmalla". Tai että "mun tulis saada palvelua paljon nopeammin".
Tai muutenkaan ketään työssään "opastamaan".

Niin omainen seuraavan kerran, kun avaat suusi esim. television keskusteluohjelmissa tai siellä vanhustenkodissa....mieti ennen sitä seuraavaa kysymystä:
Olisitko valmis edes harkitsemaan omaishoitajaksi ryhtymistä?

Mitä mieltä olet vanhustenhoidosta? Mitä parannettavaa siinä mielestäsi olisi?
Ryhtyisitkö sinä omaishoitajaksi?
Olisitko sinä valmis kouluttautumaan alalle?

Kummallinen inspiraatio

Haavisto vai niinistö tekstin jälkeen, en olekaan blogia kirjoitellut. Nyt päätin sitten kirjoittaa uudemman tekstin. Valvoin illalla netissä surffailen, ehdin jo ajatella nukkumaanmenoakin, mutta surffailuni vain jatkui. Puolenyön aikaan ajattelin, no jos nyt…Mutta en voinut, sillä sain kummalliselta tuntuvan inspiraation ja aloin kirjoittaa tarinaa. Olen monta vuotta tykännyt kirjoittaa kaikenlaista ja 12-vuotiaasta saakka, mulla on ollut päiväkirja. Omistan useita eri vihkoja. Perjantaina tuli ostettua uusi vihko ja pari uutta kynää. Vihkon kansi sattui olemaan sen verran kiva, että ostin pois. Mutta silti tämä inspiraatio tuntui kummalliselta, pahimpaan mahdolliseen aikaan vielä sattui päälle. Olinhan aikeissa mennä nukkumaan. En voinut mennä, koska mun oli saatava kirjoittaa tarinaa. Joten valvominen jatkui. Siinä vaiheessa, kun tarinaa olin kirjoittanut hieman yli yhden sivun verran, päätin mennä nukkumaan. Kirjoitin sitä tarinaa, kun hullu.

Tänään kun aamulla heräsin, en kyennyt muuta ajattelemaankaan, kuin sitä tarinaa. Korjailin virheitä aluksi, mitä olin yöllä kirjoittanut väärin kaikessa hulluudessa. Ja nyt sitten hieman jatkoin sen tarinan kirjoittelua. Päätin pitää pienen tauon ja kirjoittaa tästä tapahtuneesta blogiin. Hullunkurista. Yleensä inspiraatio iskee, kun en ole kotona. Joskus kannoin vihkoa laukussa mukana, koska inspiraatio saattoi iskeä, esimerkiksi metrossa istuessani. Jonkin verran siitä oli jopa hyötyäkin, mutta suurimmaksi osaksi en saanut inspiraatioita jos se vihko sattui olemaan mukana. Joten niinpä se vihko on viime aikoina jäänyt kotiin.

Ja nyt sitten viime yönä iski inspiraatio, kuin salama kirkkaalta taivaalta. No ei siinä auttanut muu, kuin kirjoittaa asiat ulos. Olisin varmaan pyörinyt sängyssä ”tuskissani”, jos en olisi käyttänyt saamaani inspiraatiota hyödyksi yöllä. Ja nyt, vaikka se onkin alussa, niin sitä on helpompi jatkaa, kun sitä on kirjoitettu enemmän, kuin yhden sivun verran.

Täytyy kuitenkin muistaa käydä äänestämässä, vaikka enhän mä millään voisi unohtaa. Presidentinvaalien toinen kierros ja vaalipäivä on tänään.

Ja tarinan kirjoittelu jatkuu varmaan siinä jossain välissä. =)

Ainiin ja...Hyvää Runebergin päivää!

Haavisto vai Niinistö?

Keskiviikko ja enää neljä yötä presidentinvaalien toiseen kierrokseen.
Toisella kierroksella on mukana vihreiden Pekka Haavisto ja kookomuksen Sauli Niinistö. Kamppailu on kovaa ehdokkaiden välillä. Paljon on uutisia, keskusteluja netissä ja muutenkin mediassa, sosiaalisessa mediassa vaalit ovat näkyvillä ja keskustelu ja mielipiteet ovat kovia.
Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä.

Jonkun mielestä Pekka Haavistoa ei saisi missään nimessä valita presidentiksi, koska hän on homo. Eilen tuli ylen kanavalta ohjelma, jossa ihmisiltä kyseltiin, ketä aikovat äänestää ja aikovatko he ylipäätänsä äänestää (kaikki kun eivät tosiaan välttämättä käy äänestämässä)...yksi mies vastasi mieleenpainuvasti suunnilleen näin: "Ja minähän en ruskean reiän ritareita äänestä" - eli tästä kommentista ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi ketä hän puolestaan ei ainkaan aio äänestää.

Itse olen sitä mieltä, että seksuaalisella suuntautumisella ei tulisi olla vaikutusta siihen, että tulisiko valita presidentiksi vai ei. Minun mielestä presidentti saa olla puolestani homo, lesbo, hetere...tai mitä niitä ikinä onkin.
On mielestäni hölmöä antaa seksuaalisen suuntautumisen vaikuttaa siihen ketä äänestää. Eikö kyse ole enemmänkin arvoista? Ajatusmaailmasta? Asiosta joita haluaisi lähteä ajamaan?

Jos suomen presidentti pitää valita seksuaalisen suuntautumisen perusteella, niin jos sellaisesta olisi ollut puhe...niin minä en kyllä suostuisi äänestämään ollenkaan - tai jos äänestäisin, niin laittaisin viivan lappuun.

Kumpaa sinä aiot äänestää ja millä perusteella?

Ensimmäinen blogikirjoitus

Tämä tässä on ensimmäinen blogikirjoitukseni.
Suinkaan tämä ei ole uusi blogitunnukseni. Löysin takaisin tälle tunnukselle, hassua kyllä...mutta olin unohtanut salasanan ja tunnuksen tälle blogille ihan täysin. :D
Heinäkuussa 2009, olin avannut tämän tunnuksen. Ja nyt melkein kolme vuotta myöhemmin, löydän tänne blogiin takaisin.



Se mitä minun olisi tarkoituksenani täällä blogissa julkaista, en vielä tiedä.
Luultavasti odotettavissa on mm. päiväkirjatyyppistä kirjoitusta (kuulumisia), mielipiteitä, kuvia, mun elämästä tai mahdollisesti käsityö ja/tai askartelujutuista.
Niin ja kuka tietää mitä muuta täältä vielä löytyy.
Ehkä tämä on tavallaan "Sonjan yllätysblogi", heh..jos sitä sellaiseksi haluaa nimittää.



Se mihin tämä blogi oli alunperin tarkoitettu...niin se oli tarkoitettu aivan toisenlaiseen tarkoitukseen, mutta siitä ei nyt tässä kirjoituksessa ainakaan sen enempää.
Ehkä se tulee tässä vielä ilmi jossakin vaiheessa. Joku saattaa arvata (ainakin jos tietää,
missä mun oli tarkoitus olla vuoden verran v.2009, mutta tulinkin jo kahden viikon jälkeen kotiin).